INFO RELEASES BANDS DISTRO GIGS CONTACT LINKS GUESTBOOK
Reviews: NHM004: Lähdön aika: s/t MCD
At first I was a bit sceptic about this CD. I know what it was that made me sceptic, it's the vocals. They're too high in the mix, which sort of makes it sound like it doesn't belong there, and feel out of place. There's nothing wrong with the vocals, they're just laid too high in the mix. But as soon as you get pass that this is pretty good. Heavy hardcore is what this is. Imagine From Ashes Rise, His Hero Is Gone and Wolfbrigade, add a touch of heaviness from the death metallers Bolt Thrower, and you have a pretty good idea of the sound here. Slow, very heavy, depressed and dark hardcore. To give it a quite unique edge they use more typical Finnish punk/crust vocals, that makes this stand out of the crowd. They also use dark, almost growled, back-ups, which fits perfectly. But maybe they should be used more often. The lyrics are about war, life, death - pretty standard. But they're in Finnish, which also makes Lähdön Aika stand out of the metallic hardcore crowd. Very slow, concentrated more on heaviness and cool riffs than on speed. But for one part of Ihminen they speed it up, and you immediately head bang instead of just nodding along. As I said the riffs are really cool, actually they fit very well. Doesn't sound like any fillers, just pure killers. Drumming is great, occasional use of some double bass drumming gives it an extra metallic edge. This is really cool. It's nice to hear something fresh in the hardcore punk scene, and not just another Tragedy clone. Excellent riffs, great drumming... But more fast parts would be nice, and mix the vocals a tad lower the next time. That's my advice. Other than that it's very cool. from aversionline 6/10 Holy shit! I've never heard anything like this from Finland before! This is brutally fucking destructive metallic hardcore (way more metal than anything) with plodding tempos and ultra gruff vocals reminiscent of later Max Cavalera era Sepultura, complete with pronounced rhythmic vocal patterns that came as quite a surprise and took a minute for me to get used to. Expect tons of chugging chord progressions with a few more sludgy riffs. Some of the tracks are a little too groovy for me ("Ihminen"), but I think if the vocals were mixed deeper in with the music I'd be okay with it. The recording's a little rough, but my only real complaint is that the vocals are too far out front, dominating the mix due to a low-end focused guitar tone. The rhythm section sounds fine, I'd just like to hear more roundness to the tones and a bit more brightness to the guitar texture. For the most part I really like the layout, which uses minimal colors and lots of awesome high contrast graphics. I wish all of the text had been done in the rough style typewriter font they use for the tracklist, but that's life. All of the lyrics are in Finnish, and I imagine the content is pretty pissed. I like this. The only true setback is the lack of tempo changes. It's all a little too slow and one-sided. The slow passages definitely work, but there's not enough variety to the tracks to keep things interesting for around 20 minutes - especially when most of the three-minute tracks open with about a minute of music. The doomy riffing that starts "Helppo Kuolema" and the more dissonant "Ihmisraunioita" is a damn fine example of what they can do, so I'll look out for something more down the road. Running time - 17:55, Tracks: 5 [Notable tracks: Ihmisraunioita, Helppo Kuolema] from Toinen vaihtoehto #173 Omien sanojensa mukaan tämä uusi hyvinkääläinen bändi soittaa metallista ja raskasta hardcorea ja sitähän tämä ihan selkeästi onkin. Ei enempää eikä vähempää. Tollanen 90-luvun alun Bolt Thrower ei taida olla sälleille ihan tuntematon käsite, veikkasin että sitä on kuunneltu enemmänkin. Sijoittaisin tämän bändin jonnekkin synkkien ja raskaiden hardcorebändien ja viime vuosikymmenen alun death metal -bändien välimaastoon. Onhan siinä hardcoressa, joka näillä jätkillä on, selvästi "Slayer-musiikin" aineksia. Onhan tämä enemmän hardcorea, mutta kyllä esim. Bolt Thrower on hyvin lähellä. SOundit on muuten oikeen musiikkiin sopivat ja biisitkin toimii oikein mukavasti. Tosin veikkaan, että jos studiossa olisi käyty muutamaa kuukautta myöhemmin, niin jotkut sovitukset saattaisivat olla aika toisenlaisia. Tämä koskee erityisesti jotain laulusovituksia, niitä olisi ehkä kandennut vielä vähän tarkastella. Tosin niiden sovittamista varmaan vaikeuttaa sekin fakta, että kaikki biisit lauletaan suomeksi. Suomen kielessähän on kaikki sanat niin eri mittaisia, hankalia ja vaikeitakin, niin ei se ainakaan helpota tätä hommaa. Jotkut biisit kaipaa mun mielestä vähän lisää vauhtia ja/tai terävyyttä riffittelyyn (esimerkiksi käy edelleen se Bolt Thrower!) ja laulajan ääni on vähän sen kuulonen, että se tulisi pullosta tai muuten jostain omituisesta paikasta. Parhaiten toimivat levyn kaksi vikaa biisiä Milloin ja Helppo kuolema. Ensiksi mainitun kertosäe on ehdottomasti tämän levyn helmiä, tollasta tarttuvaa yhdistettynä raakuuteen, niin kyllä toimii. Sitä vaan sikana seuraavalle syksynä nauhoitettavalle levylle. Oikeastaan tässä pelataan vähän samalla kentällä kun Unkind, mutta ehkä sittenkin kentän eri päässä. (.m.) from Chambers magazine Epätoivoista ja ahistavaa synkistelyä äidinkielellä, sekös se vasta pelottaa! Bolt Thrower, From Ashes Rise ja Wolfbrigade ovat toimineet hyvinkääläisnuorten vaikutteina, kun tätä viiden biisin raskasta pakettia on työstetty. Ja täytyy kyllä sanoa, että vuoden ikäiseksi bändiksi kokonaisuus on tiukasti kasassa. En tiedä tarkemmin ketä kaikkia bändissä vaikuttaa ja missä kokoonpanoissa ovat aiemmin olleet osallisena, mutta aikaisemmin kuulemiini hyvinkääläisbändeihin verrattuna Lähdön Aika on täysin eri planeetalta. Riffit toimii ja biisit toimii. Tempo ei päätä huimaa, mutta voimaa on sitäkin enemmän. Saundit eivät ikävä kyllä ole ihan bändin tasalla, mutta asiansa ajavat kuitenkin. Huudettuna toinen kotimainen saattaa kalskahtaa kuulijan korvaan kornilta, mutta vokalisti N saa kyllä ääneensä uskottavuutta, itse asiassa parempaa örinää ei tällaiseen musiikkiin voisi toivoakaan. Erittäin mielenkiintoinen debyytti, jäädään odottelemaan alkusyksystä nauhoitettavaa lisämateriaalia innolla. (Jaakko Teittinen) from letsmakesomenoise.com Hyvinkääläinen Lähdön Aika vääntää hyvin raskasmetallista hardcorea. Bändin omaa nimeä kantava debyytti-MCD jyrää tappavalla voimalla alusta loppuun ja sisältää 18 minuuttia apokalyptisilla sanoituksilla varustettua synkkää paatosta. Lyriikat käsittelevät poikkeuksetta kuolemaa, eri kanteilta katseltuna. Juuri lyriikat ovat mielenkiintoisin osa Lähdön Aikaa. Silloin kuin maailma on lopullisesti bändin kuvaamassa maailmassa, ei toivoa juuri enää ole. Musiikillisesti otetaan mukavasti poikkiaskeleita nykyiseen metalcore-maailmaan verrattuna. Kun metalcoressa yhdistetään melodinen metalli hardcoreen, niin Lähdön Ajan lähtökohta on enemmän synkemmässä puolessa ja paikoitellen mieleen nousee jopa Sabbath temmon laskiessa riittävän alas. Bändi itse mainitsee yhdeksi vaikutteistaan lähes legendaarisen englantilaisen Bolt Throwerin. Kokonaisuutena Lähdön Ajan debyytti on vakuuttavaa kuunneltavaa ja ainoaksi miinukseksi pitää nostaa hieman liian ponnettomat vokaalit. Vielä synkemmällä otteella hoidetut vokaalit toisivat tähän levyyn vielä sen lopullisen lisäpotkun. Vahva kolmonen. Arvosana: 3/5 (Tero Kallio) from Imperiumi.net Ellei musiikkityylistä käytännössä saisi täysin väärää kuvaa erään maamme mittakaavassa suuren yhtyeen nimenvalinnan takia, sanoisin näin alkuun, että Hyvinkäällä kajahtelee niskalaukauksia. Nikkelinameja tarjoilee metallisen hardcoren kääreissä Lähdön aika, jonka nimetön MCD tuskailee ihmisyyden ja olemisen vaikeuden kanssa. Yhtäläisyysmerkkejä Lähdön ajasta voisi jossain määrin vedellä toisen kotimaisen, Dead in the Waterin suuntaan, siksi samankaltaista meno on aina sanomaa myöten. Lähdön aika tosin on hieman suoraviivaisempaa materiaaliltaan ja onnistuu saamaan biiseihinsä ihan mainiota menevyyttä. Mikäli livekunto on edes suurin piirtein samaa luokkaa levyn kanssa, luulisi kansan ottavan yhtyeen näillä biiseillä keikoilla omakseen. Vähän tunkkaiset soundit eivät haittaa ollenkaan, kun kitara jyrää ihan mukavan äänivallin saattelemana tanakan rytmiryhmän tukiessa. Vokaaleista vastaavan herra A:n ulosanti kuulostaa tosin siltä, että hän huutaisi suu täynnä kuumia perunoita. Johtuneeko sitten nauhoitusteknisistä syistä vai mistä, mene ja tiedä. Sanoituksissa voisi kyllä pyrkiä hieman vähentämään kliseiden viljelyä ja koettaa hakea edes vähän uutta näkökulmaa nykyisen "USA/ihmiskunta paha, tapan kaikki/itseni" -linjan rinnalle. Ei paskempi aloitus kuitenkaan vuoden vanhalta yhtyeeltä. Eivätkä ne saatekirjeen Bolt Thrower -vaikutteet tosiaankaan olleet ihan hatusta temmottuja. 6/10 Kari Laakso, 28.06.2004 from desibeli.net Reilu vuosi sitten perustettu Hyvinkääläinen nelihenkinen Lähdön Aika orkesteri tarjoaa tällä debyytillään melkoisen rock-henkistä ja raskasta hardcorea erittäin raskasmielisillä suomenkielisillä sanoituksilla. Synkät lyriikat keräävät voimansa sieltä negatiivisimmista tunnoista ja kuolemasta. Viiden biisin ja 18 minuutin paketti takoo nuppiin sellaisia näkymiä, ettei tämän jälkeen tee mieli katsoa uutisia ihan vähään aikaan – pelkkää sotaa, pelkoa ja kurjuuttahan siellä vain näytetään. Vaikka toteutus on raskasta ja tylyn puoleista onnistuu Lähdön Aika erottumaan massasta edukseen. Ensinnäkin yhtye ei lähde mihinkään kiihdytyskisoihin vaan uskoo enemmänkin sanoman raskaampaan takomiseen. Lisäksi bändin rouheat soundit ovat, kaikesta tunkkaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri sen takia – lähes täydellisiä tarkoitukseensa. Myös sanoitukselliset ratkaisut onnistuvat karttelemaan riittävästi aiemmin käytettyjä reittejä ja näin niiden maalaamat synkät maailmanlopunkuvat iskevät sopivasti vielä hieman syvemmälle. Mikä parasta vokalisti onnistuu erittäin omintakeisella tyylillään karjumaan sanomansa tarpeeksi selkeästi ja voimallisesti maisemaan, örinällä tämä olisi pilattu liiankin helposti. Näin raskas ja jyräävä runttaus toiminee parhaiten livenä, mutta kyllähän tätä näin levyltäkin kuuntelee. Teknisesti parantamisen varaa löytyy luonnollisestikin sieltä ja täältä, mutta kaiken kaikkiaan yhtyeen avausta täytyy pitää erityisen onnistuneena. Arvostelija: Mika Roth Arvosana: 4/5 from Stalkermusic.com Nuorista miehistä koostuva ”Lähdön aika” jyrää matalaa, kantaanottavaa metalliaan viiden kappaleen muodossa. Saatteen mukaan vaikutteina bändillä on ollut ”Bolt throwerin” ja ”From ashes risen” kaltaisia kulttibändejä. Yhtye on perustettu Hyvinkäällä vuonna 2003, joten suhteellisen tuoreesta kokoonpanosta on kyse. Musiikki on ihan mukiinmenevää, mutta ei mitenkää erityisen omalaatuista tai pitkälle kehitettyä. Kappaleet nojaavat suurinpiirtein kaikki yhden riffin varaan ja se onkin levyn suurin miinus. Toki ilmaisulla on haettu raskautta, mutta monipuolisuus ei silti tapa heavy-meininkiä. Kehittymisen varaa on, mutta kyllä yhtyeestä potentiaalia löytyy. Pienellä hiomisella ja sovitusten miettimisellä orkesteri voi saada uudella julkaisullaan hyvääkin jälkeä aikaan. Uutta materiaalia on tarkoitus tulla ulos ensi vuoden puolella kevään / kesän taitteessa. Vokalisoinnista on pakko mainita sen verran, että se on, ainakin allekirjoittaneen korville, jotenkin tökerön kuuloista. Brutaalimpi ilmaisu kehiin. Etenkin sanoitusten kantaaottavuus on liian kovaa materiaalia suurelle osalle kuuntelijoita. Saman sanoman voi kertoa pelkällä sisäkansien lukemisella, mutta jos tämä oikeasti on orkesterin elämänkatsomus, niin kai sen esille tuominen on välttämätöntä. Sanoituksista pursuaa angstia maailmaa kohtaan. Kaikki nykyajan ongelmat on nätisti saatu mahdutettua näinkin pieneen pakettiin. Itse kun en oikein koskaan ole poliittisista kannanotoista välittänyt, niin tämä on itselleni jo vähän liikaan, kun levyllä saa osansa niin USA, ihmisen julmuus, virukset kuin itsemurhakin. Pientä viilan höyläystä riffeihin ja sovituksiin, ehkä karkeaa hiomapaperia huutoon ja kuuden tuuman nauloja meiningin lisäykseksi niin homma toimii... 2/5 Markus Rask |